Panu2017 Panu Mustonen Helsingin kaupunginvaltuustoon

Ahneus ja hintojen alenemisen pelko estävät asumisen kustannusten laskemista?

Kaikki Helsingin ehdokkaat - minä mukaan luettuna - huutelevat, kuinka asumisen hintaa Helsingissä pitää saada alennettua ja aivan syystä. Asuminen kalleus aiheuttaa jo nyt suuria ongelmia Helsingin asukkaille ja täällä toimiville yhtiöille. Olemme tulleet tilanteeseen, jossa kaikilla Helsingissä tai Helsingille työskenteleville ei ole enää varaa asua Stadissa (itse en hyväksy vastaukseksi, että esim. kaupunginsairaalan sairaala-apulaisen tulisi asua jossain muualla radanvarressa - ei osoita arvostusta, eikä myöskään verotuksellisesti järkevää). 

Poliitikot ovat yrittäneet näytellä aktiivista jauhamalla parkkipaikoista ja väestösuojista, mutta vaikka parkkipaikkojen pakollinen määrä vaikuttaa asumisen kustannuksiin ei se kuitenkaan ole mikään silver bullet, jolla asumisen kustannukset yht'äkkiä laskevat tuntuvasti. Parkkipaikkoja tarvitaan edelleen vaikka jossakin tulevaisuudessa häämöttää itseohjautuvat autot ja uudet tavat liikkua. Ja monestihan parkkipaikat sijaitsevatkin yhteiskäyttöisissä väestösuojissa (enkä tämän hetken maailmassa olisi ihan vielä valmis luopumaan väestösuojista).  Mutta käytettävissä olisi paljon erilaisia keinoja, joiden yhteiskäytöllä asumisen hintaa saataisiin todellakin laskuun. 

Mutta mikä on syy, että kustannuksia ei vain saada laskemaan? Kysymys on siitä, tapetaanko asumisen hintojen nousulla Helsinki? Entistä suurempi osa ihmisten tuloista menee asumiseen ja on näin ollen pois kulutuksesta – joka taas kuihduttaa ja kurjistaa kaupunkia. Entistä useampi ihminen muuttaa pois Helsingistä, eikä tuo enää verotulojaan tänne – joka kuihduttaa ja kurjistaa kaupunkia. Hintojen nousu aiheuttaa enemmän verorahojen käyttöä tukiin – joka kurjuuttaa Helsinkiäkin. Ja kun kurjuuttamista ja kuihduttamista jatketaan tarpeeksi pitkään, saadaan aikaan tilanne jossa kaupungin kurjuus tuo lopulta myös asuntojen hinnat alas (pelottavasti tietenkin asuntosijoitusyhtiöiden halvalla ostettavaksi). No, sitten eletään slummissa.

Helsinki pystyy vaikuttamaan paljon tontin luovutus- ja maapolitiikallaan. Helsingin strategia nyt on myydä maataan mahdollisimman kalliilla. Outoa että kaupunki myy tällä hetkellä mahdollisimman kalliilla ja sitten ihmetellään mistä nämä hinnat oikein nousevat. Samalla tapetaan muniva hanhi.  Rakennusmaa on rajallinen resurssi josta on turha luopua,  joten vuokraamalla järkevällä hinnalla maa-ala ja sitomalla sopimukseen samalla rakentajan asuntojen maksimi myyntihinta ja edelleen luovutusoikeudet saataisiin aikaan mekanismi hintoihin suoraan vaikuttamiselle – malli, joka esimerkiksi Oulussa on toiminut erittäin hyvin. Maavuokrien tulee tietenkin tällöin olla järkeviä, sopimusten pitkiä ja maapolitiikan luotettavaa, mutta eiköhän siihenkin päästä. Lisäksi tällöin ei pääse syntymään rakennusyhtiöiden mahdollista maan ”panttaamista” rakentamiselta hintojen pitämiseksi ylhäällä. On myös oikeasti harkittava rakentamista ylöspäin, korkeampia rakennuksia siellä minne ne sopivat.

Myöskin, miksei Helsinki perustaja omaa rakennuttajayhtiötä ja rahastoa? Helsingillä on kassassa rahaa ja viime vuonna yhteenlasketut voitot nousivat yli 600 miljoonan euron. Miksi pitää antaa pelkästään toimijoiden kuten Taalerin kerätä muutamilla kymmenillä miljoonilla lainavipua ja ARA-rahoitusta käyttäen satoja miljoonia asuntoihin, kun Helsinki voi käyttää samoja työkaluja. Ja suurena rakennuttajana rakennusyhtiöt kyllä rakentaisivat Helsingille.

Yleishyödyllistenkin rakennuttajien ylimitoitetut laatuvaatimukset nostavat hintaa. Tiedän että tämä kuulostaa oudolta – kaikillahan pitää olla oikeus hyvään asumiseen, mutta huoneistokohtaiset saunat, vähintään laminaattilattit, mikäli ei parkettia yms. vaatimuksilla pyritään pyritään saamaan viihtyisiä asuntoja, mutta asuntojen viihtyisyys ei ole kalleista materiaaleista kiinni, vaan enemän hyvästä suunnittelusta. Tähänkin kaupunki pystyy vaikuttamaan kohteissa, joita se itse on tilannut.

Kaupungin omien keinojen ulkopuolella mennäänkin sitten vaikeampaan kenttään ja nehän ovatkin jos sitten hallituksen huolia: joissakin asioissa ylimitoitetut esteettömyysmääräykset, samoin kuin energiamääräykset jotka on laadittu ilmastonmuutospolitiikan ehdoilla - ei rakentamisen, vuokra-asunto omistuksen vapautus saalistusrahastoille, vuokrasäännöstely (joka oli voimassa 80-luvun puoleenväliin), HITAS-järjestelmän ongelmat, asuntotukien katottaminen yms yms. MUTTA nämä ovat tietenkin ministeriötason kysymyksiä ja lisäksi arvovalintakysymyksiä.

Mutta asumisen kalleus ja sitä kautta asuntojen kalleus sopii monille. Se sopii rakennusyhtiöille, jotka näin pystyvät myymään mahdollisimman kalliilla ja samalla vielä ovat rakentamista säännöstelemässä. Se sopii suurille vuokra-asuntojen omistajayhtiöille, joille korkeat vuokrat tuottavat voittoa (tiedän että näistä hyötymässä myös ammattijärjestöt, enkä voi tätä kuorimista hyväksyä). Se sopii myös tavallisille ihmisille, jotka odottavat asuntojensa hintojen nousevan ja pelkäävät asuntolainojensa takuuna olevan asuntonsa puolesta. Asumisen kustannusten laskeminen vaikuttaisi näihin kaikkiin ryhmiin ja tämä pelottaa varsinkin oikeistoa (mitä grynderikaverit ja äänestäjät sanoisivatkaan).

PS: tosiasia: Suomesta enemmän haluaa jengiä Punavuoreen, kuin sinne saadaan ikinä asuntoja  - eli tietyilla alueilla hinnat vain tulevat nousemaan tapahtui mitä tapahtui.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Asuntoihin suhtaudutaan nykyisin kuin sijoittamiseen.

Voisi kuvitella, ettei kukaan enää osta itselleen kotia, vaan hankkii pitkäaikaisen sijoituksen, jolle odotetaan jokavuotista arvonnousua ja josta myydessä tulee saada vähintäänkin tuplahinta ostohintaan verrattuna.

Jo tälläinen ajattelu on omiaan nostamaan hintatasoa.

Nyt Helsingistä asuntonsa ostavat maksavat jo sellaista ylihintaa, että on vaikeaa kuvitella, että sijoitus tuottaisi arvotonta arvonnousua kovinkaan pitkään.

Myös rakennuskustannuksissa on paljonkin säästövaraa. Saksasta tuotiin Suomeen kokeellinen putkiremontti, joka valmistuu kahden kuukauden sijasta kahdessa viikossa. Ajansäästö perustuu tarkkaan työn suunnitteluun ja logistiseen seurantaan, jossa työpaikalla ei notkuta turhan panttina eikä materiaaleja tuoda pihamaalle homehtumaan valmiiksi, vaan tarpeen mukaan. Turhat työtunnit ja hävikki minimoidaan.

Jos tämä toimisi koko rakennusalan ketjussa, niin hintoja voitaisiin aikuisten oikeasti jopa laskea hieman.

Toimituksen poiminnat